Syksy mennä vierähti hurjaa vauhtia, joskin otin irti kaiken mahdollisen ja tutustuin lisää luonnon ihmeisiin joita täällä riittää. Kiitospäivänä kävin työkaverin luona ihmettelemässä ruuan paljoutta, helposti verrattavissa joulun tarjoiluihin. Loput tuosta pitkästä viikonlopusta vietin Grand Canyonilla ja lähialueilla. Grand Canyon todellakin on nimensä mukaisesti mielettömän kokoinen paikka, pitkän aikaa puistoa lähestyessä ei voi käsittää miten senkokoinen kanjoni jostain yhtäkkiä pöllähtää mutta kyllä se vaan oli upea ilmestys kun pääsi reunalle kävelemään. Mittasuhteet hukkuu totaalisesti, koska se minkä näet “pohjana” on kaukana itse joesta joka kanjonin pohjalla virtaa. Ja vuoren seinämää vaeltaessa yhtäkkiä huomaakin olevansa laskeutunut kilometrin verran korkeuseroa ja maisema näyttää täysin erilaiselta, huom! jokea ei vieläkään näy! Flagstaffissa koin erittäin Kaliforniamaisen olon kun kävin ostamassa uuden pipon kun kelit oli hieman viileitä, laitoin sen kaupasta lähtiessä päähäni ja matkalla autolle huomasin että jalassa oli vielä varvastossut..
Kuvat: Grand Canyon & Flagstaff/Sedona/Lake Havasu
Aiemmin syksyllä kävin jo Sequoia kansallispuistossa ihmettelemässä järjettömän kokoisia puita
Kiitospäivän kalkkuna
Joulun vietin Big Surissa, eli rannalla noin 400km tästä pohjoiseen. Erittäin upea alue, joka etäisesti muistuttaa Australian Great Ocean roadia. Telttailin ja vaeltelin alueella, yhtenä päivänä satoi joten jatkoin sitten kirjan lukemista autossa. Hyvin erilainen, joskin rauhallinen joulu. Kaikille yksin telttaileville ja vaeltaville tytöille ja miksei muillekin, suosittelen kovasti elokuvaa Wild! Elokuvan päähenkilö vaeltaa Pacific Crest Trailin Mexikosta Kanadaan ja etsii itseään matkalla.
Sikamaista joulua! Ovat vähän erehtyneet tosta Petterin lajista….
Kuvat: Big Sur ja matkan varrella oleva tanskalainen kylä Solvang
Koska tätä vapaata nyt tuntuu olevan päivätolkulla (lue enemmän kun viime joulun 2 päivää) enkä oikeen tiedä mitä tekisin, kävin sitten Los Angelesin “to do” listaa läpi. Kävin Museum of Tolerancessa, erittäin suositeltava jos yhtään sotahistoria kiinnostaa, kuuntelin holokaustiselviytyjän puheen ja tutustuin näyttelyihin, esim Anne Frankin elämästä on tällä hetkellä erikoisnäyttely. Lisäksi kävin Culver Cityn portailla ihmettelemässä näkymää Hollywoodin kukkuloiden vastapäätä. Kävin myös lenkillä Santa Monica vuorilla ihailemassa auringonlaskua ja Murphy Ranch natsileirin raunioilla. Ai niin ja joulun alla käytiin Disniländissä työkavereiden kanssa, olihan mukava verestää vanhoja muistoja Castmember (=puiston työntekijä) ajoilta!
So magical…
Lisäksi kokeilin kierrättämistä ensimmäistä kertaa. Kämppis yleensä hoitaa päivittäiset jutut mutta mulla on kertynyt pulloja huoneeni seinustalle isoksi riviksi joten päätin lähteä kokeilemaan miten jännää pullojen palauttaminen täällä on. Kävin läpi kolme kierrätyskeskusta ennenkuin tärppäsi. Ensimmäinen oli teollinen lähinnä rekoille tarkoitettu lajittelupiste, toinen oli kiinni koska palautuspisteen aukioloaikana kaikki kontit olivat jo täyttyneet pulloista niin eivät voineet enää ottaa vastaan lisää ja kolmas oli sitten vain hetkellisesti kiinni kun paikan ylläpitäjä oli “jossain”. Kierrätyspisteestä saa siis saaveja joihin kierrätettävät kaadetaan, lasit, muovit ja tölkit omiin saaveihinsa ja sitten saavi punnitaan ja painon mukaan saat rahat takaisin. Rahat voisi korvata sanalla hilut koska rahaa tuosta ei juurikaan saa. Ei voi kun ihmetellä miten kierrättäminen on tehty niin vaikeaksi ja kannattamattomaksi, miettikää tätä ens kerta siellä sittarin palautuspisteellä tai oman talon pihalla kun laitatte roskia omiin kierrätysastioihinsa.
“vähän” likaa tossa mun linssissä… Jos tän vuoden ois todella kiltti niin toiskohan pukki ens jouluna ihan oikean kameran? Mutta Hollywood kyltti ja lumivuoret näkyy!
Lenkkipolku ja auringonlasku Tyynen valtameren ylle
Vuosikin sitten vaihtui ja ajattelin aloittaa vuoden 2015 todistamalla itselleni että 10km on ihan pikkujuttu, kävin juoksemassa 10km kisan uudenvuoden päivänä aamutuimaan rannalla. Täällä on muuten ollut erittäin viileät kelit sitten joulusta lähtien, joten juoksinkin sitten Suomesta tutussa raikkaassa 5 asteen kelissä. Ei ulkolämpötilojen putoaminen niin haittaa, mutta kun sisälläkin menee kohtuu viileäksi eristeiden puutteen ja olemattomien lämmitysten takia. Ironisesti jääkaappikin päätti säätää itsensä pakkaselle…
2015 ensimmäinen auringonnousu! Ja valmiina starttiin!
Syksy oli töissä kiireinen ja kauhulla odotan miten kiireinen keväästä tulee. Projekteja viuhuu oikealta ja vasemmalta ja sitten oli vielä ne edellisetkin meneillään olevat jutut. Kuitenkin tuntuu siltä että selkäydinvammakuntoutus on erittäin lähellä suurta murrosta ja mielenkiinnolla odotan mitä meidän tai muiden ryhmien tutkimuksista vielä tuleekaan.. Viime vuonna neljä halvaantunutta sai liikutettua jalkojaan selkäydinstimulaation avulla, miten suurta seuraavan jutun täytyykään olla?
Christopher Reeven tavoin jatkamme unelmoimista tyhjistä pyörätuoleista
Kalifornian auringon alla 